Ensimmäinen viikko Aachenissa

Sunnuntaina 4.11 lähdimme aikaisella aamulennolla Helsingistä kohti Dusseldorfin lentokenttää. Perille päästyämme kaikki sujui ongelmitta ja löysimme skytrainin ja junan Aacheniin nopeasti. Aacheniin päästyämme meidän piti odottaa noin 4 tuntia että pääsemme kirjautumaan airbnb-asuntoomme. Kiertelimme hieman vanhaa kaupunkia ja kävimme syömässä paikallisessa mäkkärissä jossa ruoka oli suuri pettymys. Yllätyksenä tuli myös se, että sunnuntaisin saksassa ei ole mikään auki lukuunottamatta kahviloita ja ravintoloita. Tämän jälkeen tuli "hieman" ongelmia matkaan, kun asunnolle päästyämme avain ei ollutkaan lukollisessa laatikossa. Soitimme asunnon omistajille ja he alkoivat selvittää asiaa, ja selvisi että he olivat unohtaneet että olemme tulossa. Odottelimme ulkona reilusti yli tunnin, kunnes ovi tultiin avaamaan. Asunto oli sotkuinen, eikä roskia ollut viety edellisten asukkaiden jäljiltä. Päätimme antaa asian olla ja siivosimme asunnon itse lattiasta kattoon. Olimme todella väsyneitä reissaamisesta emmekä jaksaneet tehdä illalla mitään, vaan tilasimme ruokaa kotiin ja katsoimme telkkaria. Ursula tuli illalla moikkaamaan meitä asunnollemme pikaisesti.

Maanantaina Ursula vei meidät tutustumaan Marienhospitaliin. Tapasimme paikan johtajat ja juttelimme hetken käytännön asioista. Meille kerrottiin, että pääsemme kummatkin leikkaussaliin töihin. Tapaamisen jälkeen Ursula vei meidät hankkimaan bussikortit, jotka olivat erittäin kalliit (72e) ja voimassa vain kalenterikuukauden. Tämän jälkeen kävimme Ursulan kanssa kahvilla ja bageleilla. Kävimme illalla vielä pyörähtämässä keskustassa ja löysimme kivan Irish pubin.

Tiistaina Ursula tuli hakemaan meidät seitsemältä aamulla tekemään hygienia koetta. Paikalle päästyämme selvisikin, että koe alkaa vasta 9:15.

Keskiviikkona oli ensimmäinen työpäivä. Meidät sijoitettiin eri leikkaussaleihin, ja päivä kului todella hitaasti. Emme saaneet tehdä muuta kuin katsoa leikkauksia. Heidin leikkaussalissa tehtiin mm. nilkkaleikkaus, selkäleikkaus ja olkapääleikkaus. Julian leikkaussalissa tehtiin kaksi lonkkaleikkausta ja yksi polvileikkaus. Työpaikalla kukaan ei tiennyt keitä olemme tai miksi ollaan tultu sairaalalle töihin ja mitä meidän pitäisi siellä tehdä. Asiaa ei helpottanut se, että suurin osa henkilökunnasta ei osaa puhua ollenkaan englantia. Työpäivän jälkeen oltiin todella väsyneitä ja hieman turhautuneita, joten menimme kaupan kautta kotiin lepäämään.

Torstai oli aikalailla samanlainen päivä kuin keskiviikko. Saimme kuitenkin availla steriilejä paketteja leikkauksia varten ja avustaa leikkausvaateiden pukemisessa.

Perjantaina töihin mentäessä itketti jo valmiiksi, mutta päivästä tuli todella hyvä. Heidi sai avustaa anestesialääkäriä potilaiden nukutuksessa ja intuboinnissa ennen leikkausta, ja leikkauksen jälkeen potilaiden herättämisessä anestesiasta, monitoroinnissa ja arvojen mittailemisessa. Julia pääsi avustamaan kirurgia kahdessa nilkkaleikkauksessa ja pitelemään instrumentteja. Kirurgit ja hoitajat ottivat meidät paremmin huomioon ja tulivat enemmän juttelemaan ja kyselemään. Työpäivän jälkeen oli hyvä fiilis ja olimme sopineet Ursulan kanssa kahvitreffit. Kävimme syömässä vohvelit ja juttelemassa miten viikko on mennyt. Ursula on todella huolehtivainen ja hänelle on helppo puhua kaikesta. Hän on auttanut meitä todella paljon ja sovimmekin ensi viikolle uudet kahvitreffit.

Perjantai-iltana asuntomme wifi lakkasi toimimasta, ja yritimme saada sitä toimimaan monta tuntia. Viestittelimme asunnon omistajan kanssa, ja lupasi että lauantaina asia saataisiin korjattua. Illalla kaverimme tuli Kölnistä luoksemme ja lähdimme katsomaan Aachenin yöelämää.

Lauantaina herättyämme aloimme selvittelemään wifi ongelmaa uudestaan, ja monen tunnin odottelun jälkeen kävi ilmi, että on kyse jostain isommasta ongelmasta asuntomme kaapeleissa. Asunnon omistaja tuli vihdoin käymään asunnollamme kuuden aikoihin illalla, ja hän ehdotti että muutamme tänä iltana hänen toiseen asuntoonsa. Pakkasimme tavaramme ja lähdimme taksilla kohti uutta asuntoamme. Päivä oli ollut muutenkin rankka ja taksikuski huijasi meiltä rahaa (vähän), mutta emme jaksaneet välittää asiasta vaan halusimme päästä äkkiä uudelle asunnollemme. Päästyämme asunnollemme olimme häkeltyneitä, koska uusi asuntomme on super hieno ja iso ja lähempänä keskustaa. Saamme todennäköisesti ehkä (toivottavasti) olla loppuajan tässä asunnossa. Lähdimme käymään ruokakaupassa ja naamiaiskaupassa ostamassa asut huomiseksi. Huomenna Kölnissä järjestetään isot karnevaalit, josta näette lisää ensi viikon postauksessa.

Alapuolella kuvia viime viikolta!























Julia ja Heidi

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kolmas viikko

Toinen viikko Aachenissa