Neljäs viikko
Perjantaina 23.11. lähdimme töiden jälkeen Hollantiin Rotterdamin kaupunkiin ja vietimme viikonlopun siellä. Viikonloppureissu oli todella kiva ja ihastuimme kummatkin Rotterdamiin.
Maanantaina alkoi meidän toinen viikkomme ensiavussa. Heti kun pääsimme töihin, osaston johtaja laittoi meidät kiireen takia opettamaan uusille saksalaisille opiskelijoille osaston käytäntöjä. Olimme vähän yllättyneitä, mutta onnistuimme hyvin. Maanantai oli todella kiireinen, koska ambulanssi toi uusia potilaita jatkuvasti. Saimme kuulla, että tiettyinä viikonpäivinä Marienhospital on ainoa sairaala johon ambulanssit tuovat potilaita, lukuunottamatta pahoja traumapotilaita, jotka menevät suoraan yliopistolliseeen sairaalaan.
Tiistaina töiden jälkeen kaksi työkaveriamme veivät meidät tutustumaan Aachenin suurimpaan sairaalaan Uniklinikumiin. Toinen työkavereistamme oli sopinut paikan johtajan kanssa, että saamme tulla tutustumaan sairaalan eri osastoihin. Sairaala oli aivan järkyttävän iso, ja ruma :D Sairaala on rakennettu 70-luvulla, ja sen historiallisista syistä sinne ei saa tehdä mitään muutoksia. Tämän johdosta sairaalan sisustus on hyvin mielenkiintoinen.
Olemme tällä viikolla päässeet tekemään todella paljon. Sairaalan tavat ovat tulleet jo tutuiksi ja olemme päässeet mm. ottamaan potilailta verinäytteitä, laittamaan IV-neuloja, ottamaan EKG:tä ja mittailemaan vitaalielintoimintoja (verenpaine monitorilla ja manuaalisesti, pulssi, lämpö, hengitys- ja sydänfrekvenssi). Olemme saaneet myös itsenäisesti viedä potilaita esim. röntgeniin ja osastoille. Potilaille tehdään yleensä ensiapuun tullessa tietyt elintoimintojen tarkistukset, ja olemme päässeet tekemään niitä yksin. Harvat potilaat puhuvat englantia, joten välillä täytyy vähän improvisoida tai yrittää kommunikoida saksaksi hieman huonolla menestyksellä. Hyvin ollaan kuitenkin aina onnistuttu ja ollaan saatu potilailtakin hyvää palautetta. Pariin otteeseen ollaan myös päästy pukemaan suojavarusteet päälle erilaisissa kosketuseristyksissä olevien potilaiden vuoksi.
Ollaan oltu työpäivien jälkeen tosi väsyneitä, koska meillä on 8½ tunnin työpäivät ja välillä vähän pidempiäkin. Työpäiviin kuuluu myös vaan yksi tauko. Hyvin ollaan silti jaksettu, eikä ajankulua välillä edes huomaa. Tykättiin kummatkin todella paljon ensiavussa työskentelystä, ja viimeisinä työpäivinä oltiin vähän haikeilla fiiliksillä ja tulee ikävä kaikkia osaston työntekijöitä.
Tässä vähän kuvia kuluneelta viikolta :)
Maanantaina alkoi meidän toinen viikkomme ensiavussa. Heti kun pääsimme töihin, osaston johtaja laittoi meidät kiireen takia opettamaan uusille saksalaisille opiskelijoille osaston käytäntöjä. Olimme vähän yllättyneitä, mutta onnistuimme hyvin. Maanantai oli todella kiireinen, koska ambulanssi toi uusia potilaita jatkuvasti. Saimme kuulla, että tiettyinä viikonpäivinä Marienhospital on ainoa sairaala johon ambulanssit tuovat potilaita, lukuunottamatta pahoja traumapotilaita, jotka menevät suoraan yliopistolliseeen sairaalaan.
Tiistaina töiden jälkeen kaksi työkaveriamme veivät meidät tutustumaan Aachenin suurimpaan sairaalaan Uniklinikumiin. Toinen työkavereistamme oli sopinut paikan johtajan kanssa, että saamme tulla tutustumaan sairaalan eri osastoihin. Sairaala oli aivan järkyttävän iso, ja ruma :D Sairaala on rakennettu 70-luvulla, ja sen historiallisista syistä sinne ei saa tehdä mitään muutoksia. Tämän johdosta sairaalan sisustus on hyvin mielenkiintoinen.
Olemme tällä viikolla päässeet tekemään todella paljon. Sairaalan tavat ovat tulleet jo tutuiksi ja olemme päässeet mm. ottamaan potilailta verinäytteitä, laittamaan IV-neuloja, ottamaan EKG:tä ja mittailemaan vitaalielintoimintoja (verenpaine monitorilla ja manuaalisesti, pulssi, lämpö, hengitys- ja sydänfrekvenssi). Olemme saaneet myös itsenäisesti viedä potilaita esim. röntgeniin ja osastoille. Potilaille tehdään yleensä ensiapuun tullessa tietyt elintoimintojen tarkistukset, ja olemme päässeet tekemään niitä yksin. Harvat potilaat puhuvat englantia, joten välillä täytyy vähän improvisoida tai yrittää kommunikoida saksaksi hieman huonolla menestyksellä. Hyvin ollaan kuitenkin aina onnistuttu ja ollaan saatu potilailtakin hyvää palautetta. Pariin otteeseen ollaan myös päästy pukemaan suojavarusteet päälle erilaisissa kosketuseristyksissä olevien potilaiden vuoksi.
Ollaan oltu työpäivien jälkeen tosi väsyneitä, koska meillä on 8½ tunnin työpäivät ja välillä vähän pidempiäkin. Työpäiviin kuuluu myös vaan yksi tauko. Hyvin ollaan silti jaksettu, eikä ajankulua välillä edes huomaa. Tykättiin kummatkin todella paljon ensiavussa työskentelystä, ja viimeisinä työpäivinä oltiin vähän haikeilla fiiliksillä ja tulee ikävä kaikkia osaston työntekijöitä.
Tässä vähän kuvia kuluneelta viikolta :)
Tässä kuvia Aachenin isoimmasta sairaalasta eli Uniklinikumilta
Kommentit
Lähetä kommentti